”Erilaisuus tekee minusta minut, mutta on minulla ollut myös vaikeita ajanjaksoja”. Näin sanoin minulle kerran ihana ihminen, joka todellakin oli ainutlaatuinen ja mahtava henkilö.  Ihminen, joka on erilainen oppija, on sitä koko elämänsä ajan. Tämä ominaisuus ei katoa, kun opiskelut on opiskeltu, vaan oppimista tapahtuu koko elämän ajan. Työelämäkin on yhtä oppimista ja usein myös siellä erilainen oppija joutuu oppimaan omat keinonsa selviytyäkseen nykyajan kovasta työtahdista.

Minulla itselläni on lukivaikeus ja hahmottamisen pulmia sekä minulla on lieviä keskittymisen haasteita. Olen koko elämäni uskonut, että olen laiska ja tyhmä, sillä kuulin siitä aina kaikilta, varsinkin sukulaiset olivat tämän asian kannattajia, esimerkiksi kummitätini sanoi minun kuulleni muille, että ei Annelilla ole lukupäätä. Osoitin myöhemmin tämän olevan väärää tietoa, sillä suoritin kaksi maisterintutkintoa; ensimmäisen suomenkielellä ja toinen ruotsinkielellä. Itse kuitenkin taisin olla pahin kriitikko ja vieläkin sisäinen ääneni yrittää muistuttaa minua…

Erilainen oppija voi halutessaan todellakin opiskella vaikka mitä ja tulla miksi vain haluaa. Se on totuus! Sen olen nähnyt useampaan kertaan. Tietysti ongelmia voi syntyä, mutta nykyään on paljon apuvälineitä, jotka auttavat sekä erilaiset oppijat ovat uskomattoman kekseliäitä ihmisiä ja kehittävät omia keinoja, joilla selviää vaikka mistä.

On minullakin ollut vaikeaa ja olen tehnyt tuplasti, jos en jopa kolmenkertaisen työn niin opiskellessani kuin myös työelämässä. Edelleen kirjoitan paljon väärin ja luen hitaasti, mutta yritän selvitä ja otan aina kun voin avukseni erilaisia apuvälineitä, kuten puhesynteesin ja oikeinkirjoitusohjelman. Teknologian kehitys on tuonut kaikkien ulottuville todella paljon apukeinoja, joita hyödyntämällä, monet ovat selvinneet opinnoistaan läpi ja voineet pitää työpaikallaan oppimisvaikeuden muilta salassa.

Itse en enää halua olla hiljaa, sillä haluan auttaa muita, jotka ovat ihan samassa tilanteessa kuin minä ja edelleen uskovat, että he ovat tyhmiä tai laiskoja, vaikka näin ei todellakaan ole! Monesti henkilöt, joilla on oppimisvaikeus, ihmettelevät niitä tilanteita, joissa pulma esiintyy. He tietävät, että jotakin on vialla, mutta he eivät tiedosta sitä oppimisvaikeudeksi. Moniko on työuupumuksen partaalla vain sen takia, etteivät ole tiedostaneet omaa oppimisvaikeuttaan. Pienillä avuilla tilanne olisi monesti ratkennut heidän iloksi.

 Minullakin tulee päivittäin tilanteita, joissa heti ensiksi ajattelen, että hitsi minä olen tyhmä, ennen kuin muistan, että hetkinen tämähän liittyy taas oppimisvaikeuteen. Esimerkiksi eilen esimieheni antoi minulle taas tekstin, jonka hän oli oikolukenut pyynnöstäni. Tekstissä oli paljon virheitä, mutta ei siinä mitään. Ongelmaksi syntyi se, että hän oli tehnyt korjaukset suoraan paperille kaunokirjoituksella. Kyseisen tekstin olin lähettänyt Word – tiedostona hänelle ja hän oli sen tulostanut ja tehnyt korjaukset siihen. Anna nyt sellainen paperi alaiselle, jolla on lukivaikeus sekä vielä hahmottamisen vaikeus ja kuten olettaa saattaa, tunsin itseni todella tyhmäksi, kun jouduin kysymään jokaisen sanan erikseen ja vielä yrittää muistaa kaikki muutokset siihen asti, että vihdoinkin pääsin koneelleni muokkaamaan tekstiä. Miksi hän ei esimerkiksi heti ajatellut sitä, että tehdäänpä korjaukset suoraan lähetettyyn tiedostoon ja sitten vain lähettänyt ne minulle, jos hän haluaa opettaa minua, niin olisi vaikka sitten merkinnyt kaikki muutetut kohdat väreillä tai kommentoinut viereen. Tiedostan kyllä, että ehkä esimiehelläni oli vaikeuksia lukea teksti suoraan näytöltä ja siksi tulosti sen, mutta korjauksen jälkeen hän olisi voinut itse muokata koneella olevaa tekstiä ja lähettää minulle korjattu versio. Esimieheni on kyllä tietoinen minun pulmistani, mutta ehkä hän ei vain ajatellut asiaa pidemmälle, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta ja olen muutaman kerran hänelle jopa kertonut asiasta, mutta ehkä joudun kommentoimaan asiasta uudelleen.

Tämä on vain pieni asia, mutta tunnen useampia ihmisiä, jotka joutuvat kokemaan paljon enemmän omilla työpaikoillaan ja voivat todella huonosti, kun eivät pysty kertomaan omista ongelmistaan. Nyt pyydän teitä kaikkia ajattelemaan omia työtovereitanne ja auttamaan heitä siinä missä pystytte. Heillä ei ehkä ole oppimisvaikeutta, mutta voivat muuten olla vaikeassa elämäntilanteessa ja ehkä tarvitsee ystävää edes hetkeksi aikaa. Kysykää työkavereiltanne onko kaikki kunnossa ja katsokaa tarkkaan, sillä sanat voivat valehdella, mutta silmät ei ikinä. Miettikää, miten voitte heitä auttaa ja yrittäkää ainakin vähän helpottaa heidän taakkaansa, vaikka vain sanomalla, kuinka tärkeitä he ovat ja kuinka hauskaa heidän kanssaan on työskennellä.